Utopia
Etusivu
Hevoset
Kasvatus
Toiminta
@
Ulkoasun © M Layouts
Kuva © Tiia T.
Tämä on virtuaalitalli

Calliope Dawn

welsh part bred (NWR 25%), tamma
säkäkorkeus 147cm
väriltään ruunikonkimo
syntynyt 11.08.2012 (4v. 11.12.2012)
kasvattanut Paraatiponit
omistaja Meow VRL-10122
VH12-023-0085
estepainotus
koulutustaso: 130cm
meriitit: VWY-III

Palkittu VWY-laatuarvostelussa 12.10.2014:
7 + 5,5 + 4,5 + 20 + 2 = 39p. VWY-III

Luonne

Calliope on kiltti ja herttainen poni, jota sopii käsitellä hellällä kädellä. Tamma hermostuu herkästi liian rajuista otteista eikä välitä myöskään turhan vahvoista avuista työskennellessään. Calliope on sellainen poni, joka yrittää parhaansa ratsastajaa miellyttääkseen eikä lähde lapasesta ellei nyt naapurin sapelihammaschihuahua ole ihan kintereillä, mutta sen selkään ei ihan ketä tahansa viitsi laittaa tamman herkkyydestä johtuen.

Calliope tulee tarhasta ilman turhia rutinoita, vaikka portilla olisi kuinka vieras ihminen tahansa. Tamma käyttäytyy siivosti narun päässä ja tekee mielellään tuttavuutta taluttajan taskujen kanssa siinä perässä köpötellessään. Calliope ei kävele kantapäille eikä ole myöskään ”perästävedettävää mallia”, kuten kasvattajansa Dani joskus mainitsi.
Hoidettaessa Calliopen voi laittaa käytävälle kiinni tai puunata tamman sen omassa karsinassa, mikäli käytävällä on hirveä härdelli. Yleensä tamma ei tallin vilinästä juurikaan häiriinny, mutta jäätävä lauma ympärillä pyöriviä ihmisiä ja poneja ei ole tamman mielestä erityisen mukavaakaan. Calliope on kuitenkin helppo hoidettava, sillä se antaa kenen tahansa lääppiä ja harjata itsensä miten perusteellisesti tahansa. Kavioiden nostaminen on tamman mielestä kyllä aivan kamalaa, sillä joutuuhan siinä tasapainottelemaan kolmen koiven varassa. Varustaminen sujuu parhaiten, kun roinat vaan sutaisee vaivihkaa tamman niskaan ja sujauttaa kuolaimet suuhun vauhdilla. Vyön kiristämisen kanssa saa olla tarkkana, sillä edelleen tamma ei välitä rajuista otteista, vaan heittelee päätään ja yrittää väistää pois alta.
Kengittäjällä ja eläinlääkärillä ei ole tämän tamman kanssa ollut ikinä ongelmia, sillä pienen alkututustumisen jälkeen tamma on heidän kanssaan ollut kuin sulaa vahaa.

Ratsuna Calliope on herkkä ja yhteistyökykyinen. Tamma tuntuu välillä lukevan ratsastajansa ajatuksia ja toimii mahdottoman pienillä avuilla. Tamma on parhaimmillaan esteillä ja se innostuu niistä helposti liikaakin. Kouluratsastusta treenasimme aluksi lähinnä hyvän pohjan saamiseksi, mutta myöhemmin huomasimme, että se tulee ihan tarpeeseen tämän ponin kanssa kuitenkin.
Esteillä Calliope innostuu tosiaan aivan silminnähden eikä se aina malttaisi mennä rauhallisesti esteistä ylitse. Tamma tarvitsee ratsastajansa tukea, jotta se ei sorru epämääräiseen ja tahdittomaan laukkaan ja ponnistuspaikoissa se odottaa helposti liian pitkään ratsastajansa apuja. Lahjoja tammalla kuitenkin on, minkä vuoksi olemmekin ahkerasti treenanneet sen heikkouksia.

Kilpailuissa Calliope hermostuu vähän ihmisvilinästä, mutta rauhoittuu pienen lämmittelyn jälkeen. Tamma malttaa keskittyä ratsastajan pyyntöihin myös isomman yleisön keskellä, mutta iholle ei kannata kuitenkaan tulla, sillä takasista on joku joskus isommankin mustelman saanut. Calliopen hännässä keikkuukin kisoissa varmuuden vuoksi punainen rusetti.




Suku

i. Rhongomiant
wpb 50%, rt, 145cm
VWY-II
ii. Robin The Star xx
rn, 175cm
KTK-III
iii. Colorpoint xx
evm
iie. Rosinette The Star xx
evm
ie. Mayland Saphira
wb, prt, 134cm
iei. Junos Arthur
wb, evm
iee. Rusty Rhianwen
wb, evm
e. Kawabik LIA ox
ox, rnkm, 154cm
ei. Kenai ox
rn, 157cm
eii. Alhama el Shon ox
evm
eie. Kendra ox
evm
ee. Elwira ox
km, 153cm
eei. Eleron al Ulom ox
evm
eee. Werá ox
evm



Kilpailukalenteri

10.09.2012 - ERJ - 130cm - 3/30
12.09.2012 - ERJ - 130cm - 3/90
13.09.2012 - ERJ - 130cm - 7/90
21.09.2012 - ERJ - 120cm - 5/30
24.09.2012 - ERJ - 120cm - 1/80
26.09.2012 - ERJ - 130cm - 1/40
30.09.2012 - ERJ - 120cm - 4/30
06.10.2012 - ERJ - 120cm - 3/40
12.10.2012 - ERJ - 120cm - 2/30
13.10.2012 - ERJ - 120cm - 5/40
14.10.2012 - ERJ - 120cm - 4/40
16.10.2012 - ERJ - 120cm - 2/50
22.10.2012 - ERJ - 120cm - 4/27
22.10.2012 - ERJ - 120cm - 3/30
26.10.2012 - ERJ - 120cm - 1/30
26.10.2012 - ERJ - 120cm - 2/50
01.11.2012 - ERJ - 120cm - 5/40
01.11.2012 - ERJ - 120cm - 2/40
01.11.2012 - ERJ - 120cm - 6/50
05.11.2012 - ERJ - 120cm - 4/50
05.11.2012 - ERJ - 120cm - 5/40
08.11.2012 - ERJ - 120cm - 1/40
09.11.2012 - ERJ - 120cm - 5/40
10.11.2012 - ERJ - 120cm - 4/40
11.11.2012 - ERJ - 120cm - 2/40
17.11.2012 - ERJ - 120cm - 2/40
18.11.2012 - ERJ - 120cm - 1/30
20.11.2012 - ERJ - 120cm - 5/30
21.11.2012 - ERJ - 120cm - 4/30
25.11.2012 - ERJ - 120cm - 1/30
26.11.2012 - ERJ - 120cm - 3/30
01.12.2012 - ERJ - 120cm - 3/40
05.12.2012 - ERJ - 120cm - 2/60
06.12.2012 - ERJ - 120cm - 5/40
07.12.2012 - ERJ - 120cm - 3/60
10.12.2012 - ERJ - 120cm - 4/60
22.12.2012 - ERJ - 120cm - 1/30
03.02.2013 - ERJ - 120cm - 2/32
06.02.2013 - ERJ - 120cm - 2/32
09.02.2013 - ERJ - 120cm - 7/50
11.02.2013 - ERJ - 120cm - 2/50
18.12.2012 - ERJ - 120cm - 6/60
27.12.2012 - ERJ - 120cm - 2/60
28.12.2012 - ERJ - 120cm - 2/18
25.02.2013 - ERJ - 120cm - 2/40
26.02.2013 - ERJ - 120cm - 5/50
26.02.2013 - ERJ - 120cm - 2/30
27.02.2013 - ERJ - 120cm - 2/50
28.02.2013 - ERJ - 120cm - 3/30
01.03.2013 - ERJ - 120cm - 2/30
03.03.2013 - ERJ - 120cm - 4/50
05.03.2013 - ERJ - 120cm - 6/50
05.03.2013 - ERJ - 120cm - 2/30
05.03.2013 - ERJ - 120cm - 4/30
06.03.2013 - ERJ - 120cm - 3/50
07.03.2013 - ERJ - 120cm - 1/30
13.03.2013 - ERJ - 120cm - 1/50
13.03.2013 - ERJ - 120cm - 7/50
13.03.2013 - ERJ - 120cm - 3/40
14.03.2013 - ERJ - 120cm - 7/50
17.03.2013 - ERJ - 120cm - 2/50
18.03.2013 - ERJ - 120cm - 3/50
22.03.2013 - ERJ - 120cm - 6/40
22.03.2013 - ERJ - 120cm - 5/40
22.03.2013 - ERJ - 120cm - 4/40
23.03.2013 - ERJ - 120cm - 2/40
24.03.2013 - ERJ - 120cm - 3/40
27.03.2013 - ERJ - 120cm - 4/40
27.03.2013 - ERJ - 120cm - 5/40
27.03.2013 - ERJ - 120cm - 3/50
31.03.2013 - ERJ - 120cm - 2/40
06.04.2013 - ERJ - 120cm - 2/50
08.04.2013 - ERJ - 120cm - 3/50
09.04.2013 - ERJ - 120cm - 3/50
11.04.2013 - ERJ - 120cm - 2/50
15.04.2013 - ERJ - 120cm - 5/30
17.04.2013 - ERJ - 120cm - 7/50
18.04.2013 - ERJ - 120cm - 3/40
21.05.2013 - ERJ - 120cm - 6/50
22.05.2013 - ERJ - 120cm - 3/50
03.06.2013 - ERJ - 120cm - 3/50

Jälkeläiset


Päiväkirja & valmennukset

11.08.2012 Kuva
Calliope syntyi tänään! Kasvattajansa dani soitti minulle aamutuimaan ja kertoi löytäneensä tällaisen otuksen tammansa karsinasta. Puoliksi vielä unessa pukeuduin niihin vaatteisiin, mitkä ensimmäisenä käsiini sain ja lähdin kiireellä huristelemaan Ooppelillani kohti Paraatiponien tiluksia.
Matka oli pitkä ja raskas, mutta pitkän taipaleen jälkeen pääsin vihdoin perille ja näkemään tulevan ponini. Calliopesta näki heti ensisilmäyksellä sen perusluonteen: rohkea, suloinen ja kiltti. Toivottavasti ensivaikutelma pitää paikkansa, sillä tällaista jalostusmateriaalia kaipailenkin talliini! Onhan varsalla kivat vanhemmatkin, emänsä on kaunis ja kivasti kilpaillut arabitamma ja isänsä on upea esteillä menestynyt ja palkittu wpb-ori!

20.09.2014
Ponikasvatus on ihanaa, mutta työlästä. Meow on jo pitkään valittanut minulle siitä, kuinka minun muka hänelle ”tyrkyttämäni” kasvatit ovat vieneet kolttosillaan aivan liikaa energiaa ja koko mimmi alkaa olla valmista kamaa lepokotiin. No, Meow on aina ollut poneilleni hyvä omistaja (ja on vapaasta tahdosta ne vielä itse ostanut!!) ja olisi sääli, jos hän päätyisi pehmustettuun huoneeseen eikä voisi enää poneilla täyspäiväisesti! Mitä koko tallin poniparoille silloin kävisi?! Niinpä ei auttanut, kuin myöntyä, että okei, mä käyn vähän katsomassa niitä omia kasvattejani siellä ja voin jossain autellakin.

Kurvasin aikaisin aamulla Utopian vielä tyystin autioon tallipihaan ja jo heti ensimmäisessä tallissa möllötti tuttu poni. ”Hei, toi kimo on ihan taatusti se Rhongomiantin viimeinen varsa!” En vain kuollaksenikaan muistanut enää sen nimeä, joten jouduin häpeäkseni käymään tallin varustehuoneessa arpomassa satuloiden nimitarroista, että mikähän neitonen oli nimeltään! Calliope! Caltsu! Sehän se oli! Nappasin typykän varusteet valmiiksi mukaani ja jätin ne tallin edustalle, kun lähdin hakemaan Caltsua tarhasta. Tamma tuli kiltisti vastaan ja antoi hyvin kiinni. On se vaan kiltti, ja yhtä söpö kuin emänsä! Sidoin tamman tallin seinässä olevaan metallirenkaaseen ja harjasin sen ripeästi. Vähän se oli tilanteesta alkuun hämillään, että mikä hullu mut nyt tuli kidnappaamaan, vaikka aamukaurojakaan en oo varmaan vielä saanut, mutta rauhoittui nopeasti. Varustin sen, Caltsu suhtautui asiaan vikisemättä, ja talutin sen kentälle.

Kun selässä kiristelin vielä satulavyötä, mulle kävi selväksi, kuinka herkkä Caltsu olikaan. Vyön holtiton kiristäminen (mottoni: mitä nopeammin, sen parempi) sai sen heiluttamaan päätään ja ottamaan pari sivuaskelta. Pitelepä siinä ponia, kun olet kaksin käsin vyössä kiinni ja pidät ohjia suussa.. Alkukäyntejä se tepasteli hyvin reippaana, iloisesti ja pontevasti. Tein helppoa alkujumppaa ja Caltsu oli hyvin vastaanottavainen. Ei roikkunut ohjassa tai pullikoinut toisella kyljellä taivutuksia vastaan. Laukka oli myös hyvin pyörivää, mutta selvästi toiseen suuntaan vahvempi kuin toiseen. Toista puolta treenattiinkin sitten, tein siihen kierrokseen pelkkiä laukannostoja joka kulmassa ja kun tuntui sujuvan, myös suoralla uralla pienen asetuksen kautta.

Caltsu oli oikein yritteliäs enkä viitsinyt venyttää ratsastushetkeä kovin pitkäksi. Kunnon jäähdyttelyt ja poni talliin. Aavistuksen se oli hikinen, mutta onneksi löysin sille sopivan vohvelin päälle. Taputus ja omenaa ja etsimään Meowta, jota laskuttaa maanmainioista ratsastuspalveluistani..

21.09.2014
Calliope oli viime kerralla niin mukavan kevyt ja yritteliäs ratsu, että halusin tulla kokeilemaan sitä vielä uudemman kerran. Aika ja paikka olivat samat, aikaisin aamulla ennen muita töitä.. Ja siellä Caltsukka könötti samassa tutussa tarhassaan. Tällä kertaa otin sen suoraan mukanani sisälle ja pistin sen löytämääni vapaaseen karsinaan. Samalla kuin hain harjat, toin sille vähän porkkanaa. Toivottavasti se käytävällä koskemattomana lojunut porkkanasanko ei ollut jollekin kisaponille varattu, heh.. Harjasin ja varustin tamman, joka seisoa möllötti kiltisti aloillaan kaikkien toimenpiteiden ajan. Sitten ei muuta kuin kentälle!

Caltsu seurasi taas kiltisti ja ripeästi perässä. Ihanaa käsitellä välillä toisenlaista ponia, kuin sitä ainaista perässä vedettävää mallia, jota suurin osa omista poneista edustaa.. Tällä kertaa kiristin vyön rauhallisemmin ja Caltsu vastasi hellävaraiseen käsittelyyn seisomalla tällä kertaa rauhassa jokaisella neljällä jalallaan ja kuikuilemalla, mitä siellä omassa kainalossa oikein tapahtuu. Pomppasin selkään ja ei kun kävelemään. Tamma tuntui jälleen hyvin kevyeltä ja irtonaiselta, se kulki omalla moottorillaan ja kuunteli komentosiltaa. Ei tarvinnut kuin miettiä kentän keskelle siirtymistä, niin johan tamma jo tarjosi, että sisennetäänkö kulku-uraa vai oikeastiko käännytään kentän poikki. Otettiin myös vähän ravia, ennen kuin keräsin ohjat ja aloitin ponin taivuttelemisen.

Caltsu oli hyvin kuulolla ja sitä oli mukava ratsastaa. Siinä hankalammassa kierroksessa olimme taas erityisen tarkkoja, ettei lipsumista tapahtunut, vaan tamma säilyttäisi hyvin tasapainonsa ja tukeutuisi myös huoletta allekirjoittaneeseen lisäapua kaivatessaan. Siinä saikin pitää omaa kättä ja jalkaa todella vakaana, että tällainen herkkä poni uskalsi tulla niin sanotusti lähelle ja luottaa. Ymmärrän kyllä, että tällaiset vauhdikkaat pikku vipeltäjät saavat helposti huonoja kokemuksia kuolaintuesta, kun selkään sattuukin joku perunasäkki, joka ei ollenkaan pysy mukana ja kiskoo sitten kuin hullu ohjista. Onneksi olen itse täydellinen ratsastaja ja niin edelleen. Mutta kyllä tämä ponityyppi on tullut tutuksi, kun on täysiveriristeytyksiä omassakin tallissa!

Ratsastushetkemme sujui oikein hyvin ja Caltsu tuntuu kyllä petraavan heti, kun sitä siltä osaa oikein pyytää ja tekee itsensä haastamisen sille mahdolliseksi. Yllättävän kivutta se poistui omalta mukavuusalueeltaan, mikä olisi ollut vain kiitää sitä huonompaa laukkaa vailla rytmiä tai tasapainoa. Pitkät jäähdyttelyt päälle ja poni talliin, ja taisin mä sieltä porkkanaämpäristä varastaa pari lisäporkkanaakin Caltsulle. Mutta kyllä se ne ansaitsi!

23.09.2014
Calliopen ratsastamisesta on miltei jo muodostunut mulle eräänlainen aamurutiini, vähän niin kuin herätyskellon ikuinen torkuttaminen. Olin tosin tällä kertaa itse fyysisesti aivan hajalla, kun olin pistänyt yhtä omaa kuritonta cob-oria ruotuun. Joka paikkaan särki ja auton polkimien käyttökin tuntui joltain erityisen raskaalta treenaamiselta. Siinä matkalla Utopiaan päätin, että Caltsun kanssa otettaisiin tänään iisisti. Hain sen tuttuun tapaan tarhasta ja jätin tallin ulkopuolelle kiinnisidottuna odottamaan, että sain haettua pelit ja vehkeet sen hoitamiseksi. Onneksi tamma oli suhteellisen puhdas, sillä en olisi jaksanut pitää harjaa kädessäni sekuntiakaan kauemmin! Satula selkään ja suitset päähän, ja ei kun menoksi.

Caltsu oli jo tallustamassa tottuneesti kentälle, kunnes muistin, etten ollut ikinä käynyt Utopiassa maastossa. Maastoköpöttely olisi suhdetta mukavasti lähentävää ja terapeuttista kasvattaja-kasvatti-aikaa, jonka aikana voisimme käsitellä mieltä painavia filosofisia mietteitä ja kasvaa henkilöinä (Caltsu ponina) entistä eheämmiksi. Joo, näin tapahtukoot! Suuntasin tamman kentän ohi ja hetken aikaa se tuntui arpovan, että mihin tuo sekopää mua on viemässä, kunnes tajusi, että maastoonhan me ja otti tutun ja turvallisen reitin. Hyvä, että otti, koska minä en olisi tiennyt, minne päin lähteä ja itse asiassa olin ajatellut suuntaavani sen kanssa aluksi pienelle ”pellolle”, joka lähemmin tarkasteltuna osoittautuikin vain huonopohjaiseksi hylätyksi tarhaksi. Näössä vikaa ja silleen.

Aikamme tepasteltuamme otin hieman ravia ja keräsin ohjaa. Vähän asettelua ja taivuttelua, ja kun alustana oli hyväkuntoinen hiekkatie, niin mikäpä siinä avoja ja sulkuja tehdessä. Caltsu vetristyi ja omassakin kropassa alkoi taas veri kiertää, kun teki muutakin, kuin möllötti satulassa. Siinä aikamme nyhvättyämme ilmaantui näköpiiriin suhteellisen jyrkkä mäki, ja päätin heti, että tuota mäkeä Caltsu saisi rämpiä joka suunnasta ja kohdasta. Eiköhän sitten kuule lähde laukkakin pyörimään ennen näkemättömällä tavalla! Tamma kiipesi mäkeä ja meikäläinen seisoi jalustimilla, helpotettuna tietysti niin, että pidin tamman harjasta kiinni. Tuppo vaan jäi käteen treenin jälkeen.. Kuka muka sanoi, että kohtelisin poneja tasavertaisesti itseni kanssa :) Pitkät jäähdyttelyt päälle, vähän hölköttelyä, pari laukannostoa ja sitten kävelyä. Ettei mene selkä jumiin Caltsu-paralla.

Tallissa harjasin tamman selkää huolella kumisualla ja loimitin sen varmuuden vuoksi vohvelilla. Aamun oma kokovartalojumi muistutti siitä, ettei se olekaan niin hauska olotila. Jos vaikka Caltsu onnistuisi näillä keinoilla välttämään sen..



VIRTUAALIHEVONEN