Palkkionmetsästäjä

Virallinen nimi: Palkkionmetsästäjä "Pate" Kasvattaja: Teija Takajisto (evm)

Rotu ja skp: Suomenpienhevonen, ori Omistaja: Meow VRL-10122

Väri, skk: 141cm Kotitalli: Koston Suomenhevoset

Rekisterinumero: VH00-018-0201 Painotus: Kenttäpainotus

Syntynyt: 23.05.2009 Koulutustaso: ko He A re 120cm me 115cm

Ikääntyminen: Oma (täyttää 3v 23.08.2009) Arvonimet: SLA-II, YLA3

Palkittu SLA-tilaisuudessa 04/2012:
11 + 18 + 21 + 21 + 6 = 77p / SLA-II

Palkittu YLA-tilaisuudessa 04/2012:
24 + 25 + 22 + 26 = 97p / YLA3

Luonnekuvaus

Palkkionmetsästäjä on määrätietoinen, voitontahtoinen ja ehkä jopa jääräpäinenkin suomenhevosori. Pateksi kutsuttu ori muutti meille aivan pienen hetken mielijohteesta, mutta tavallaan en ole ostoa katunut - paitsi ehkä kertaalleen, kun näin orin pahimmat puolet heti aluksi. Vei kohtalaisen pitkän aikaa, ennenkuin Pate alkoi hyväksyä minua johtajakseen, vaan se yritti kaikin mahdollisin keinoin saada itse johtajan tittelin otsalleen. Pitkän, taisteluntäyteisen historiamme jälkeen Patesta on kuitenkin kasvanut hyvin miellyttävä ja reipas herra.

Orimaista säpäkkyyttä Patesta löytyy, vaikka muuten se onkin nöyrtynyt kohtalaisen hyvin ihmisten armoille. Hoitotilanteissa tämä herra hääräisi paljon mieluummin kaikkea muuta, kuin seisoisi kiltisti paikallaan hoidettavana. Pate onkin suotavinta hoitaa käytävälle köytettynä, tai karsinassaan, missä se kuitenkin kannattaa myös laittaa kiinni. Paten huonot tavat hoitamisen aikana ilmeentyvät lähinnä juuri epämääräisenä steppailuna, rauhattomana pään viskomisena ja toisinaan luimisteluna ja irvistelynä hoitajaa kohtaan. Ori on kuitenkin hyvin utelias ja todellisuudessa kiltti, eikä se tee pahaa, vaikka siltä saattaa näyttääkin ulkopuolisin silmin. Itsepäisenä hevosena Pate kuitenkin yrittää saada omaa tahtoaan läpi mahdollisimman pitkään, mutta luovuttaa kyllä huomatessaan, että hoitaja jokatapauksessa määrää mitä tehdään seuraavaksi. Tämän älyttyään orin hoito onnistuukin jo huomattavasti paremmin. Satuloidessa Pate steppailee vielä normaalia enemmän, yrittäen karata satulan alta pois. Pienen ärjymisen jälkeen satulan kuitenkin saa selkään ja vyönkin kiristettyä ilman sen suurempia kommervenkkejä. Suitsiessa Pate osaa kuitenkin olla ihan nätisti, se laskee jopa monesti päänsä helpottaakseen hoitajan tekemisiä.

Eläinlääkäriä ja kengittäjää kohtaan tämä hevonen on kuitenkin aivan hirveä. Sen korvat painuvat tiukasti luimuun jo näiden saapuessa talliin, eivätkä ne takuulla sieltä nouse ennen lähtöä. Pate inhoaa kengittämisestä lähtevää meteliä ja ihmisen touhuamista orin jaloissa, minkä Pate yleensä näyttää turhilla potkuyrityksillä. Toisinaan Pate rauhoitetaan homman ajaksi, jottei siinä kuluisi aivan mielettömiä määriä, ja ettei kengittäjä joudu lähtemään paikalta murtuneiden luiden kera orin potkiessa.

Ratsastaessa Pate on varsin menevä ja energinen. Se ei todellakaan vaadi raippaa tai kannuksia, vaan virtaa riittää orilla itselläänkin aivan mielettömästi. Tämä itsepäinen ori on kuin järkälemäinen kallio ja kun se jotain aloittaa, se takuulla tekee sen loppuun asti parhaansa mukaan! Tässä mielessä Pate onkin mielettömän miellyttävä ratsastaa, sillä se tekee kaikkensa saadakseen tehtävänsä oikein. Sen sijaan energisyydestä on toisinaan hieman haittaakin, sillä Pate osaa tavallaan sivuuttaa pidätteet, eikä välttämättä ota niitä juuri kuuleviin korviinsakaan, vaan mieluummin paahtaa menemään pää viidentenä jalkana. Ratsastajan tuleekin olla erittäin tomera ja käyttää pidätteitä hyvin jämäkästi, mistään herkimmästä päästä Pate ei myöskään nimittäin ole.

Paten energisyydestä ja vauhdikkaasta menosta on kuitenkin suunnattomasti plussaa este - ja kenttäradoilla. Tämä ori on nimittäin varsin innokas hyppääjä, minkä lisäksi se on erittäin varmajalkainen ja hyvin tasapainoinen, joten se pärjää myös vauhdikkaammassa tahdissakin vaikeassakin maastossa. Pate pärjää vauhdikkaissa mutkissa notkeutensa ansiosta, mutta tämän lisäksi sen askeleet ovat hyvin matkaavoittavat ja lennokkaat suorillakin teillä. Patella on erittäin miellyttävää hypätä, sillä se hyppää todella tasaisesti ja pehmeästi, ja osaa jopa itse laskea askeliaan ja tietää tarkalleen missä vaiheessa pitää hypätä. Vaikka vauhtia tulee takuulla olemaan radoilla aivan liikaakin, Pate pysyy kyllä käsissä, eikä kuumu kuitenkaan mitenkään ylitsepääsemättömästi.

Luonne © Juli

Sukutaulu

i. Kommentantti
m, 142cm
He A, 100cm, 90cm
evm ii. Kalle Keisari
m, 159cm
He A, 125cm, 115cm
evm iii. Legenda
m, 155cm
Va, 110cm, 100cm
evm

iie. Amerikkaana
vprt sabino, 166cm
He A, 120cm, 110cm
evm

ie. Hei Hei
prn, 140cm
He A, 120cm, 115cm
evm iei. Konttorirotta
vrt, 140cm
He B, 100cm, 90cm
evm

iee. Pieni Hilppa
rn, 145cm
He B, 100cm, 80cm
evm

e. Nasta-Tyttö
trn, 149cm
Va B, 110cm, 90cm
evm ei. Ajatteleksä
tprt, 162cm
He B, 100cm, 90cm
evm eii. Platina
rt, 163cm
He C, 100cm, 80cm
evm

eie. Helsinki Hilton
sysrt, 159cm
He A, 120cm, 110cm
evm

ee. Nestefiilistelijä
mrn, 160cm
Va B, 110cm, 90cm
evm eei. Hopsunuoli
rn, 149cm
He C, 110cm, 100cm
evm

eee. Minimani
trt, 167cm
He A, 120cm, 110cm
evm

Isä Kommentantti oli poikansa kaltainen musta pikkuori vähän isommalla luonteella. Kenttäpainotteinen Kome hyppäsi esteitä varsin menestyksekkäästi satasen radoilla, maastoesteitä oripoika veteli rennosti 90cm korkuisina ja helpon A:n kouluradoilla ori oli tuttu näky sinivalkoisen ruusukkeen kanssa. Musta, vain 142 senttinen Kome ehti saada vain kuusi jälkeläistä ennen turhan aikaista menehtymistään.

Isänisä Kalle Keisari ei juurikaan vastannut nimeään. Koulutustasoltaan helppo A, re 125 cm ja me 115 cm ori oli 159 senttinen ja luonteeltaan varsin arka. Epävarma ori menestyi varsin huonosti ratsastuskilpailuissa, mutta hyvä rakenne ja kauniit suuret merkit takasivat mustalle Kallelle suuren suosion näyttelyissä. Jälkeläisiä pitkäikäiselle orille kertyi 9.

Isänisänisä Legenda oli erittäin hyvin menestynyt kenttäratsu. Vaativaa A:ta, sadankympin ratoja ja metrin maastoesteitä mennyt ori oli 155 cm korkea ja todella miellyttämishaluinen. Kauniin mustan värin omaava Leku sai KeRJ-II -palkinnon vanhoilla päivillään. Jälkeläisiä orille kertyi 20, joista puolet perivät isänsä mustan värin.

Isänisänemä Amerikkaana on ehdottomasti erikoisimman värinen Palkkionmetsästäjän sukulaisista. Yleispainotteinen tamma oli todella isomerkkinen vaaleanpunarautias sabino. Koulutustasoltaan 166 senttinen Meri oli helppo A, re 120 cm ja me 110 cm. Luonteeltaan itsenäinen tamma ehti saada viisi orivarsaa ennen vakavaa loukkaantumistaan.

Isänemä Hei Hei oli osuvasti nimetty punaruunikko suomenpienhevonen. Vain 140 senttisellä tammalla oli hämmästyttävä kyky karata tuplasalpojen ja sähköaitojen takaa jatkuvasti. Kenttäpainotteinen Heippa oli koulutettu tasolle helppo A sekä tamma hyppäsi ratana sataakahtakymppiä ja maastossa sataaviittätoista. Periyttäjänä tamma ei ollut varsin erikoinen; moni varsoista omasi emäänsä huonomman hyppytekniikan ja hankalamman luonteen. Kisoissa hyvinmenestynyttä tammaa käytettiin kuitenkin reilusti jalostukseen, ja jälkeläisiä Heipalta löytyykin yhdeksän.

Isänemänisä Konttorirotta oli 140 senttinen vaaleanraudikko. Pikkuori ei ollut mikään erikoinen tapaus helpon B:n ja satasen koulutustasollaan, mutta tasaisen luotettava ja rauhallinen luonne tekivät orista suositun jalostusoriin. Jälkeläisiä vähän tunnetulla yleisratsulla on vain kaksi.

Isänemänemä Pieni Hilppa oli positiivinen pikkutamma. Suloinen ruunikko oli vain 145 cm korkea, minkä vuoksi tamma oli pienempien ratsastajien suosiossa. Helppoa B:tä ja maksimissaan metrin ratoja mennyt tamma ehti 20 ikävuotensa aikana toimia monen nuoren harraste- ja kisaratsuna. Valitettavasti yksityishevosen taustansa takia Hilppaa ei erikoisemmin käytetty jalostukseen ja Hei Hei jäi tamman ainoaksi jälkeläiseksi.

Emä Nasta-Tytöllä oli kauniiden liikkeiden lisäksi mukava luonne. Lempeä ja luotettava tamma sopi jokaisen käsiteltäväksi, pienemmätkin uskalsivat tamman kanssa puuhata kun säkääkin löytyi vain 149cm. Tummaruunikko Tyttö meni koulua jopa tasolla vaativa B ja esteitä nuorella iällä sataakymppiä. Vanhetessaan tamman etujalkoihin kuitenkin tuli kulumia, minkä vuoksi kymmenennestä ikävuodestaan lähtien Tyttö hyppäsi vain hyvin matalia esteitä, lopettaen esteiden kisaamisen kokonaan. Kouluradoilla aiemmin kenttäpainotteista tammaa nähtiin varsin pitkään, mistä seurasi vaikuttavat kisatulokset. Jalostukseen ei Tyttöä käytetty kuin uusien kenttäratsastustähtien toivossa ja tamman kaikki 7 varsaa ovat menestyneet loistavasti kentässä.

Emänisä Ajatteleksä oli 162 cm korkea tummanpunarautias. Kenttäpainotteinen ori oli luonteeltaan kilpailun- ja taistelunhaluinen, minkä takia ori ruunattiin varhain. Koulutustasoltaan helppo B ja metri ollut Eksä sai pakastesperman turvin 11 jälkeläistä. Periyttäjänä ori oli verraton; yksikään orin varsoista ei perinyt isänsä luonnetta, mutta jokainen varsa sai vähintäänkin isänsä liikkeiden veroiset liikkeet.

Emänisänisä Platina oli koulutustasoltaan vain helppo C ja metri. Kilparadoilla ei hyvärakenteista oria erikoisemmin nähty päätähuimaavan kilpailuvietin vuoksi. Varhain kuollut kenttäratsunalku ehti saada 2 jälkeläistä ennen menehtymistään onnettomuudessa. Tämä 163 senttinen raudikko oli poikaansa Ajatteleksää huonompi periyttäjä, nimittäin molemmat jälkeläiset perivät isänsä kilpailuvietin.

Emänisänemä Helsinki Hilton oli 159 senttinen sysirautias suomenhevostamma. Kouluratsastuksen helppoa A:ta erikseenkin kisannut yleispainotteinen Hellu hyppäsi esteitä ratana 120 cm ja maastossa 110 cm. Erittäin hienot liikkeet omannut tamma oli luonteltaan hieman arka ja itsenäinen. Kaikki Hellun kuusi varsaa perivät tammalta hienot liikkeet.

Emänemä Nestefiilistelijä oli suloinen tähtipää. 160 senttinen mustanruunikko omasi hienon luonteen. Koulutustasoltaan vaativa B sekä re 110 cm ja me 90 cm ollut Lissu oli pääasiassa kenttäratsu, vaikka tammalla käytiin myös estekisoissa. Lissulta jäi neljä varsaa.

Emänemänisä Hopsunuoli oli 149 cm korkea ruunikko suomenpienhevosori. Huolimatta pienestä koostaan Hopsuksi kutsuttu ori hyppäsi jopa sataakymppiä parhaimpina päivinään. Hyvä hyppytekniikka kostautui Hopsun liikkeissä koulupuolella, eikä orin koulutustaso ollutkaan kuin helppo C. Hätäisen luonteen omannut Hopsu oli haluttu jalostusori ja jälkeläisiä pikkuorilla onkin 16 kappaletta ympäri Suomen.

Emänemänemä Minimani oli isokokoinen suomenhevostamma. Huimat 167 cm korkea Mini oli nätti tummanrautias puolisukilla. Estepainotteinen tamma hyppäsi esteitä radalla 120 senttiin ja maastossa satakymppiin saakka. Koulua Mini taitoi tasolle helppo A asti. Luonteeltaan tamma oli miellyttämishaluinen ja toimiva, mitä Mini periytti vahvasti kahdeksalle varsalleenkin.

sukuselvityksen © Meow

Kilpailukalenteri

09.10.2010 - ERJ - 120 cm - 3/40
16.08.2011 - ERJ - 70cm - 3/30
17.08.2011 - ERJ - 70cm - 1/30
03.10.2011 - ERJ - 80cm - 5/42
07.10.2011 - ERJ - 70cm - 5/42
04.11.2011 - ERJ - 80cm - 1/50
05.12.2011 - ERJ - 110cm - 9/100
06.12.2011 - ERJ - 110cm - 5/100
21.01.2012 - ERJ - 110cm - 6/50
22.01.2012 - ERJ - 110cm - 4/50
23.01.2012 - ERJ - 110cm - 6/50
31.01.2012 - ERJ-CUP - 110cm - 2/159
03.02.2012 - ERJ - 110cm - 4/50

19.11.2010 - KERJ - helppo luokka - 1/45
14.03.2011 - KERJ - CCI/CIC1 - 5/30
12.09.2011 - KERJ - CCI/CIC1 - 2/16
12.09.2011 - KERJ - Helppo luokka - 4/19
13.09.2011 - KERJ - Helppo luokka - 2/19
13.09.2011 - KERJ - CCI/CIC1 - 1/16
15.09.2011 - KERJ - CCI/CIC1 - 4/16
16.09.2011 - KERJ - CCI/CIC1 - 1/16
17.09.2011 - KERJ - CCI/CIC1 - 2/16
15.11.2011 - KERJ CUP - CCI/CIC2 - 4/56
22.11.2011 - KERJ - CCI/CIC2 - 7/50
24.11.2011 - KERJ - CCI/CIC2 - 2/50
21.01.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 4/38
22.01.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 2/50
23.01.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 1/38
24.01.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 6/50
25.01.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 3/50
19.04.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 5/40
21.04.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 2/40
22.04.2012 - KERJ - CCI/CIC2 - 5/40
17.02.2011 - KRJ - He C - 4/100
07.03.2011 - KRJ - He C - 1/50
10.03.2011 - KRJ - He C - 5/50
15.09.2011 - KRJ - He C - 5/221 (Cup)

25.02.2011 - VSHK - 110cm - 1/20
28.02.2011 - VSHK - 110cm - 4/20
01.03.2011 - VSHK - 100cm - 4/27
24.05.2011 - VSHK - 100cm - 2/40
13.09.2011 - VSHK - 100cm - 4/38
20.09.2011 - VSHK - 100cm - 6/38

05.02.2011 - VSHK - He B - 2/30
19.02.2011 - VSHK - He C - 5/30
25.02.2011 - VSHK - He C - 5/28
31.10.2011 - VSHK - He C - 5/46 (Cup)

Jälkeläiset

05.09.2011 t. Peppiina (e: Venliina)
15.01.2012 o. Koston Ristinolla (e: Unilintu)

Päiväkirja

21.12.2011
Paten kanssa olemme melkoisen leppoisaan tahtiin onnistuneet kasaamaan tarvittavia sijoituksia laatuarvosteluita varten, mutta nyt on alkanut tahti kiristyä. Toiveena olisi vielä hieno menestys kenttäradoilla, jotta herran tulevilla jälkeläisillä olisi hyvät edellytykset tähän lajiin itselläänkin. Omaan talliimme onkin muuttanut jo pari uutta kenttäsuokkitammaa, joista toivoisin jommastakummasta saavani Paten hienon jälkeläisen. Talliimme ollaan nimittäin luomassa ihan omaa kenttälinjaa, ja Pate on osoittanut olevansa ihailun arvoinen, joten se pääsee myös mukaan peliin!
Nyt alamme tosissamme tähtäämään ainakin Suomenhevosten laatuarvosteluun, tavoitteena tietysti vähintään II-palkinto.

10.01.2012
Vuosi on vaihtunut, ja nyt olisi todellakin tarkoitus saada tämän orin kanssa jotain aikaiseksi! Lähdemme ahkerasti kiertämään varsinkin kenttäkilpailuja, jotta tulevilla varsoilla olisi sitten vanhempien osalta kunnolliset kilpailunäytöt. Oma tammamme Unilintu kantaa tällä hetkellä Paten varsaa, ja varsasta odotetaan kenttälinjaamme soveltuvaa otusta.
Patelle olisi tarkoitus hankkia myös osaava valmentaja, varsinkin esteille ja maastoesteille. Oman tallin henkilökunnan kanssa orista on koulittu melko hieno koulutaituri, vaikka taitoja aina voisikin hioa eteenpäin, joten nämä kaikenmaailman ylihypittävät olisivat nyt ensisijalla.

03.03.2012
Olimme Paten kanssa tänään maastoilemassa. Lähdimme aamuvarhaisella kiertämään tallin pidempää maastoreittiä, joka tallityttöjen mukaan alkoi olla pikkuhiljaa paremmassa kunnossa talven jäljiltä. Tällä kertaa emme joutuneet tarpomaan niin hirveän korkeassa lumessa, vaan saatoimme rauhassa ravailla ja päästellä suurimpia höyryjä ennen kuin lähdimme laukkailemaan. Pitkällä suoralla pääsin näkemään routaisen pellon ja hengitys huurusi meidän laukatessamme pellon viertä. Naapurin tiluksilla näkyi olevan meneillään rakennusurakka kun he valmistelivat sinne uutta tallirakennusta. Me jatkoimme vielä hiukan pidemmälle, kun päätin tarkistaa maastoesteiden kunnon. Hidastimme radalle päästyämme käyntiin, ja tarkistelin esteitä aina ohi mennessämme. Totesin että muutamat esteet pitäisi tarkistaa paremmin lumien kokonaan lähdettyä, mutta muuten selviäisimme varmaan vain korjaamalla katkenneet oksat pois. Lähdimme ravailemaan jälleen kotia kohti, ja huomasin kuinka Pate selvästi nautti päästessään liikkumaan muuallakin kuin kentällä tai maneesissa. Jäähdyttelimme kävelemällä viimeisen pitkän suoran rauhallista tahtia ja tallille päästyämme annoin Paten tallitytöllemme riisuttavaksi ja pestäväksi, Pate oli onnistunut hiukan hikoamaan reissun aikana.

Valmennukset

06.09.2011 - estevalmennus, valmentajana shonna
Kentällä oli jo valmis rata edellisen ratsukon jäljiltä, joten päätin käyttää sitä. Laitoin esteiden aloituskorkeudeksi 80cm ja mittasin sarjan välit sopivaksi pikku hurmuriponille. Pate kävi melkoisen kuumana mutta Meow istui selässä naulittuna. Laukannosto oli kuin jostain ex-ravurin aika-ajokiihdytyksestä, joten pyysin ratsukkoa ottamaan sen uudestaan. Pate nakkeli niskojaan, puhisi ja huusi, joten epäilin yhdeksän esteen radan olevan sille melkoisen haastava. Ensimmäiset esteet menivätkin jotenkuten, oli vaikea uskoa että hevosella oli sijoituksia yli metrin luokista. Pyysin Meowta tekemään tiukemmat pidätteet ennen estettä ja tarvittaessa tekemään lyhennykset tai pidennykset. Radan loppupuolella meno näyttikin jo paljon paremmalta, joten pystyi korottamaan esteet metriin sekä lisäämään vesihaudan mukaan hypättäviin esteisiin. Tempo näytti paljon paremmalta, ilmeisesti ori tarvitsi kunnon esteet jotta keskittyi. Vesihaudalla ensimmäinen yritys päättyi yksimieliseen kieltoon, joten pyysin Meowta olemaan ensi kerralla tiukempi ja ajattelemaan että yli mennään. Ori hyppäsikin esteen puhtaasti kun olin laittanut eteen pienen apuesteen. Korotin esteitä vielä hiukan, 110cm:n korkeuteen ja viimeiseksi 120cm korkea ja metrin leveä trippeli. Ori joutui totisesti tekemään töitä jotta pääsi esteen yli, joten pyysin Meowia ottamaan esteen vielä yksittäisenä. Paremmilla avuilla se kiipesikin yli hyvin.

25.01.2012 - maastoestevalmennus, valmentajana Tatti
Olimme sopineet Meow:n kanssa että valmentaisin häntä ja Palkkionmetsästäjää maastoesteillä. Meow oli opastanut minut pellolle jossa oli maastoesteitä. Pellolla olikin jo ratsukko lämmittelemässä kun saavuin paikalle. Vaihdoimme kuulumiset ja Meow kertoi että pellolla olevat esteet olivat 80cm korkeita. Päätin aloittaa ratsukon valmennuksen tällä korkeudella. Otin aluksi vain pienen osan radasta. Meow kertoi että Pate olisi valmis hyppäämään joten päästin ratsukon liikkeeseen. Orilla oli todella nopea ja pitkä laukka ja huomasinkin että joihinkin väleihin se ei mahtunut. Kehotin Meow:ia säätämään orin askelta, jotta se mahtuisi erillaisten esteiden väliin. Annoin Meow:n mennä koko radan ja nostin samalla alkupäätä 90cm:n korkeuteen. Rata sujui koko ajan paremmin ja pääsinkin nopeasti nostamaan radan 115 senttiin. Ratsukko sai hypätä vielä muutaman kerran ennen lopettelua.

26.01.2012 - kouluvalmennus, valmentajana Tatti
Saavuin tänään valmentamaan Meow:ia ja Patea. Valmennuksen lajina oli koulu. Päätin teettää ratsukolla perus harjoituksia joista olisi apua sitten myöhemmin. Ratsukko sai alussa lämmitellä vapaasti, kunnes otin ohjat käteeni. Aloitin ratsukon “rääkin” tempon muutoksilla. Tällä harjoituksella pyrin saamaan Paten kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin heti valmennuksen alusta. Tämä tehtävä ottikin oman aikansa, mutta suomalaisella sisulla alkoi tehtävä hoitumaan ja kaikki sujumaan. Tein lentävän vaihdon ratsukolle ja pyysin Meow:n aloittamaan ravissa volttien teon. Parin ravikierroksen jälkeen käskin ratsastajan vaihtaa suuntaa koko rataleikalla ja jatkaa volttien tekoa. Parin kierroksen jälkeen palattiin taas tempon muunteluihin. Tämän jälkeen ratsukko sai työskennellä vähän laukassa ja pari viimeistä kierrosta olikin sitten vapaata irroittelua. Loppuverkat sai ratsukko hoitaa itsenäisesti.

Palkkionmetsästäjä on virtuaalihevonen!