ERJ Cup tammikuu: tarinaluokkaosallistumiset

Luokka 15

Miia (VRL-10864) - Cranleigh Virdia VH15-044-0232 (160cm) Viimein päästään taas näyttämään mistä meidät on tehty! Varustaessa Viiva oli kivan reaktiivinen ja pirteä ja samanlainen olo oli itselläkin. Verryttelyt meni meidän osalta hienosti, vaikka siinä pari muuta ratsukkoa vetikin menemään kahdella jalalla. Radalla tamma alkuun repi ja riuhtoi, mutta pitelin sen väkisin kuolaimen ja pohkeen välissä; tätä ei munata rallittamisen vuoksi! Okseri, pysty ja vesihauta komeasti yli, sarjaesteelle pidätteitä, a-osan yli, neljä askelta, b-osan yli, neljä askelta ja c-osan yli. Edessä loiva tie seuraavalle esteelle, tammalle lupa nostaa vauhtia, jäätävä virne omalle naamalle ja hyvissä ajoin pidätteet seuraavalle esteelle, koko radan suurimmalle pystylle. Hymy loppui lyhyeen, katsoin ponnistuskohdan väärin ja seurauksena pudotus. Hitto! Äkkiä harmistus pois hartioita painamasta ja rohkeasti seuraavalle esteelle. Lopussa oli kolme pienempää pystyä ja pudotuksen takia päädyin pidentämään laukkaa ja vähentämään askelia esteiden välistä, jotta ehdittäisiin edes maksimiajan puitteisiin. Ensimmäinen pysty reilusti yli, Viivakin oli nyt tarkempana jaloistaan. 180 asteen kurvi seuraavalle pystylle, päässä vilahti ajatus "nyt mennään eikä meinata, lopetetaan ainakin komeasti". Vedettiin kaari niin lyhyeksi, että hyvä kun ei kaaduttu ja jes! Viiva repi meidät esteen yli vinosta lähestymisestä huolimatta. Viimeiselle esteelle suora tie, hyppy ja väsähtänyt rojahdus hikisen hevosen kaulalle. Virne oli taas naamalla ja syystä, lopputulokseksi jäi vain 4 virhepistettä ja päästiin sillä toistaiseksi sijalle 5, eli vielä olisi mahdollista saada kotiinviemisiksi ruusuke. Ihan superhyvä fiilis, pudotus oli puhtaaksi omaa tyhmyyttä, en pysynyt tarpeeksi hereillä askelten suhteen. Heppa teki kuitenkin parhaansa paikatakseen mun virheitä. Ihan supertammamamma. Miia (VRL-10864) - Cranleigh Romino VH15-044-0231 (160cm) Musta ori vänkyröi vähän huolestuttavasti jo verryttelyissä, mutta radalla vikuroimiseen verrattuna verryttelyt meni vielä nätisti. Keskittyminen ratsastajaan ja rataan oli hevosella ihan täysin hukassa ja vaikka Rommi on melkoinen ihmeisiin kykenevä kuminen sähköjänis, ei se tänään hypännyt kunnolla mitään ja sen seurauksena se pudotti pari älyhelppoa estettäkin. Lopputuloksena 16 virhepistettä ja neljä sekuntia käyttämätöntä aikaa. Harmitti ja harmittaa vieläkin vietävästi, jos pirun p-pääkoni ois pysynyt yhtään käsissä ei meidän ois tarvinut päätyä tuloslistan VIIMEISIKSI. Hemmetin ori, hemmetin epäonnistuminen ja hemmetin kilpailut. Kaiken syyttämisen ohella takaraivossa jystää omantunnon ikävä ääni "turhaa syytät sitä hevosta, tiedät kyllä minkälainen se on ja osaat sen kyllä hallita kun yrität kunnolla". Vielä ei pysty olemaan aikuinen tämän suhteen, v*tuttaa liikaa...